Vuonna 2007 puhelinoperaattoreista osa aloitti ns. mokkuloiden myynnin. Nämä ovat USB-modeemeja joihin laitetaan SIM-kortti sisään ja muodostetaan internet-yhteys koneeseen. Aluksi olin näitä vastaan koska en nähnyt mitään järkeä hankkia ko. laitetta. Mokkulat olivat kalliita yksittäisinä kappaleina ja sopimusajat olivat kytkyjä joten operaattoriin piti olla sidottuna 12 tai 24 kk.
Huawei E220 (kuva Comm-Co.com-sivustolta).
2007 – Ensimmäinen yritys
Kumminkin loppuvuodesta 2007 kävi ilmi että en pääse käyttämään kotiverkkoani vähään aikaan ja näin ollen mietin pidemmän aikaa että mikä olisi ratkaisuna. En vieläkään suosinut mokkulaa kunnes löysin Huawei E220:n käytettynä operaattorilta ja se oli vielä myynnissä. Sain ko. laitteen ostettua heti ja maksoinkin siitä 120 €. Tämän jälkeen valitsin vain sopivan datapakettiliittymän jonka sitten sain sanoa irti juuri silloin kun näin sen itse tarpeelliseksi.
Mokkula ei varsinaisesti vakuuttanut käytössä. Laite oli erittäin riippuvainen siitä että mihin sen sijoitti koska muuten signaali vaihtui GPRS:n ja aiheutti silloisille kaiuttimille häiriösignaalia ja näin ollen kaiuttimia ei voinut käyttää samaan aikaan. Mokkulan oma ohjelmisto toimi kyllä mutta ohjeet olivat erittäin puutteelliset. Missään ei mainittu mikä operaattori piti valita ja mistä joten jo ensimmäisenä päivänä päädyin vahingossa valitsemaan Eestistä GPRS-yhteyden.
Joka tapauksessa en vakuuttunut mokkulan toiminnasta. Väliaikaisena ratkaisuna se varmasti olisi toiminut paremmin kuin vakituisessa käytössä.
2008 – Toinen yritys
Vuonna 2008 jouduin taas mokkulan pariin joksikin aikaa. Viime kokemukseen verrattuna olin jo varautunut pettymään laitteen toimintaan. Kumminkin, kävi ilmi että verkon kantama-aluetta oli laajennettu sekä muistin mokkulan tarkan sijoittelun joten tällä kertaa pysyin lähes koko ajan 3G/Super 3G-verkossa (paras mitä tällä mokkulalla saa aikaiseksi). Verkon nopeuskin oli kasvanut huomattavasti vaikka minua varoitettiin että saatan maksaa ylimääräistä 5 Mt-paketista, mokkula ei kuulemma tulisi pääsemään näihin nopeuksiin. Omien kokemusteni mukaan näin kuitenkin kävi, mutta en pettynyt. Nopeuteni oli jopa 2-3 Mt joten vauhti oli erittäin paljon parempi kuin aiemmin.
Näin ollen olin erittäin tyytyväinen mokkulaan. Nyt joudun taas kerran käyttämään mokkulaa jonkin aikaa mutta vaihdoin operaattoria Elisasta DNA:han. Valitettavasti Elisa on tippunut jo kelkasta osittain DNA:han verrattuna. DNA kykenee tuottamaan laajemmin 3G-verkkoa kun taas Elisa ei tähän kykene. Elisa “vain” laajentaa verkkoaan Suomessa mutta ei vielä toistaiseksi sen tehokkuutta.
Tähän mennessä mokkula itse on yllättänyt minut positiivisesti pidemmän testin jälkeen, varsinkin tämä kyseinen malli.
Plussat
- pieni
- kevyt
- kulkee helposti mukana
- ei erillistä virtalähdettä USB:n lisäksi
- voi “vahvistaa” signaalin noutamista liittämällä kahteen USB-väylään mukana tulevalla kaapeleilla
- toimii sekä Windows XP/Vista, Mac OS X (10.4 alkaen) että Linux Ubuntu (8.10 alkaen)
Miinukset
- ei selkeitä ohjeita
- kallis
- roikkuu koneesta (toisin kuin nettitikku [vrt. USB-muistitikku])
- syö akkua liiankin helposti (vähensi omasta koneestani ~1-2 h edestä akunkestoa)
Kannattaako mokkulaa siis hankkia? Vastaukseni on että kyllä. Mokkula on erittäin kätevä väliaikaisena laitteena internet-yhteyden tuontiin koneeseesi, varsinkin kyseinen malli. Jos vain suinkin voit niin lainaa/osta jostain käytetty mokkula etukäteen ja hanki tähän SIM-kortti missä on datapaketti juuri mokkulaa varten. Tämän voi sanoa irti milloin haluaa joten et ole sidottu operaattoriin pidemmäksi aikaa.
Mokkula säilyttänee kanssa hyvin jälleenmyyntiarvonsa lähinnä sen takia että ne maksavat vieläkin paljon ja luultavammin useampikin ihminen haluaa ostaa mieluummin käytetyn kuin sitoutua operaattoriin.